Demokratiasta

Juttelin Jonatan-kämppikseni toimittajatyttöystävän Evan kanssa politiikasta. Keskustelimme kauniiseen aamuun sopivasti alunperin miinoista ja lopulta demokratiasta :)

Minua askarruttaa politiikan klassinen kysymys siitä, miten tärkeistä asioista, kuten vaikkapa Nato -jäsenyydestä, tulisi päättää.

Chomsky sympaatikkona haluaisin toki tukea keskustelua ja demokraattista osallistumista, mutta koska huomaan itse tekeväni oman elämäni päätökset lähes aina intuitiivisesti ja myöhemmin vain kuorruttavani nämä rationaalisuudella, pelkään, että ultra-demokraattinen päätöksenteko olisi lyhytnäköistä, tunteellista ja tietämätöntä. Sinänsä nykyiset teknologiat kyllä mahdollistaisivat varsin kustannustehokkaan joskin syrjivän suoran päätöksenteon.

Arttu on moneen kertaan painottanut sitä, miten Kiinan politiikka on erittäin pitkäjänteistä, esimerkiksi Remimbin aliarvostus ja älykäs kontrolli ulkomaisista yrityksistä ovat rakentaneet Kiinalle paikkaa seuraavana ainoana suurvaltana. Myös Yhdysvaltojen politiikka vaikuttaa rationaaliselta: Irakin sodallakin on pyritty rakentamaan tulevaisuutta välittömien haittavaikutusten kustannuksella.

Suomalaisessa politiikassa suurten puolueiden välillä ei vaikuta olevan merkittäviä eroja ja päätöksenteko ohjautuu taloudellisten lainalaisuuksien ja valintojen mukaan. Vallankäyttöön sulautuvat toimijat, esimerkiksi Virheä liitto, epäradikalisoituvat väistämättä.

Entä, onko Natosta keskusteltu? Toimittajat haluaisivat saada lausuntoja, mutta poliitikot vaikuttavat aika nihkeiltä ottamaan kantaa. Toisaalta, onhan kysymys ollut tapetilla kohta jo kaksikymmentä vuotta. Helposti olisi kiusaus väittää, että pohjimmaisista päätöksistä ei ole epäselvyyttä ja yksittäiset kysymykset aktualisoidaan sitten kun niitä tarvitaan riippuen strategiasta ja kansainvälisen tilanteen kehittymisestä.