Yllättävä rakkaus
Suomalaisilla arkkitehtiopiskelijoilla on yleensä varsin vaivaantunut suhde barokkiarkkitehtuuriin. Sen koristeellisuus tuntuu kiusalliselta modernistishenkisen koulutuksen kohteeksi joutuneesta. Ensimmäistä kertaa törmäsin barokkiarkkitehtuuriin todenteolla St.Gallenissa. Professori Paavilainen esitteli barokin "valon arkkitehtuurina". Sateinen päivä ei kuitenkaan kohdetta suosinut ja esimerkiksi Sammon matkakertomukseen päätyi rakennusta kiinnostavampana jalkapallomaali:
Vuosia myöhemmin matkasin helteisessä Italiassa kummallisessa mielentilassa. Uuvuttavan harhailun päätteeksi ajauduin Roomaan. En olisi jaksanut nähdä enää mitään, mutta en kestänyt päivääkään pidempään TJ:n vanhempien seuraa Calabriassa. Toisena Rooma-päivänäni menin tutustumaan San Carlo alle Quattro Fontane kirkkoon, jonka kupolista olin nähnyt matkaoppaassa käsittämättömän valokuvan. Kirkko ylitti kaikki odotukseni. Sen julkisivu vääntelehti kuin kuolonkouristuksissa, sisätilan vääristyneet aiheet pilkkasivat antiikkia ja kokonaisuus tuntui yksinkertaisesti täydelliseltä. Muistin kertomuksen Vaux-le-Vicomtesta. Aurinkokuningas oli suuttunut valtiovarainministerin linnansa ympärille rakennuttaman puiston hienoudesta, vangituttanut ministerin ja käskenyt Le Notrea suunnittelemaan hänelle hienomman puiston. Le Notren kerrotaan sanoneen, ettei voisi suunnitella parempaa, mutta voisi toki luoda isomman. 
6 kommenttia:
Haa! mä oon ihan varma siitä että ei meidän moderni arkkitehtuuriaivopesu ollutkaan niin tehokasta. Tää yllättâvä rakkaus on taas yksi todiste siitä. Toisaalta arkkitehtuuri ei oo maailman asioista se, joka toistaseks olis aiheuttanut mussa kaikkein suurimmat emotionaaliset hehkumat... Mutta täällä ranskassa vaan kaikki on nyt tosi neokrumeluureja, falski neobarokki ja ruma pseudoklassisismi ja kaikki paitsi rauhallinen, simppeli ja konstailematon arkkitehtuuri nousee pelloilta kuin kanttarellit suomalaisessa metsässä syyssateella. Mä olen arkkitehtonisessa alennustilassa ja koen joskus lohdutusta käydessäni jossain keskiaikaisessa takapajulassa, jossa ihana, uni-materiaalinen kaupunkimaisema yhtyy ympäröivään maisemaan ihan luonnostaan. Ehkäpä sun barokkukokemuskin vaati sen Rooman siihen ympärille.
huhhuh kaikkea sitä kirjottaa jotta välttyis työnteolta.
Haluaisin vielä korostaa, että kyseisen jalkapallomaalin hienous oli eritoten siinä, että se oli jonkun luostarin tai vastaavan sisäpihalla.
St.Gallenissa oli myös hyviä gnoccheja.
kiits kommenteista :)
sammo: joo, tietysti, ja onhan se hieno kuva. mutta tavallaan se kuitenkin illustroi mun pointtia: vaikka olisitkin osannut arvostaa barokkiarkkitehtuuria jo tuolloin (mä en oikeesti osannut) niin amerikkalaiset turistit tuskin olisivat ottaneet samaa kuvaa.
Työnteolta voi myös kätevästi välttyä töräyttämällä, että kyseessä ei ihan tarkkaan ottaen ole jalkapallomaali, vaan laji on tässä tapauksessa Keski-Euroopassa hyvinkin suosittu käsipallo. Tosin pohjoisen naapurinsa saavutuksiin Sveitsi ei liene käsipallossa yltänyt. Tai ainakin jos katsoo tilastoja - ja miksei katsoisi - Sveitsin ja tuoreen lajin maailmanmestarin Saksan keskinäisistä kohtaamisista: 58 kerrasta Saksa on voittanut 48 ja 4 kertaa on pelattu tasan, Sveitsillä 6 voittoa.
Toki noihinkin maaleihin voi myös jalkapalloa pelata. Ja varmaan enimmäkseen pelataankin. Asvalttipinta vain ei liiemmälti rohkaise jalkapalloilulliseen iloitteluun. Sen sijaan käsipalloa on totuttu pelaamaan kovalla alustalla. Summa summarum: ahtaalle koulupihalle kätevänkokoiset, helposti pultattavat ja mahdollisimman askeettiset mutta aidot käsipallomaalit ovat erinomainen kompromissi.
PS. Etelä-Saksan barokkivillitykset myös kehiin ;)
PS2. Oma suosikkini barokkirokin kuninkaista eli
Trevor Pinnock liikkuu jotakuinkin samanhenkisissä sfääreissä kuin tuo roomalainen viritys. Kyseinen hittilevy juuri nyt saatavana mm. Kirjasto 10:stä.
owned :D
Minuun barokki teki ainakin jonkinlaisen vaikutuksen, koska muistan koko Snkt. Gallenin pitäjästä gnocchien, gnocchiravintolan käsittämättömän pyörivän, valoja vilkuttavan ja itseitsensä pesevän wc-istuimen lisäksi ainoastaan sen katedraalin. Se oli muistaakseni hengästyttävä.
Selvimmin muistan ne gnocchit.
Lähetä kommentti