Yrittäjistä ja riskinotosta

Perustaessani ensimmäistä yritystäni Artun kanssa en kokenut itseäni millään tavalla yrittäjätyypiksi, tarkoituksena oli vain luoda erilainen tapa tehdä työtä ja rahoittaa opiskelut. Vuosien kuluessa kauhukuvat itsemurhan partaalla rahahuolissa vaikeroivasta yrittäjästä unohtuivat ja huomasin aikalailla rakastavani meidän yrityksiin liittyvää vapautta, vastuuta, tarkoituksenmukaisuutta ja kontrollia omasta ympäristöstä.

Vuosi sitten keskustelimme Artun kanssa siitä, että olimme elämäntilanteessa, jossa olisi hyvä hetki ottaa riskiä ja kokeilla aiempaa kunnianhimoisempia hankkeita. Kun myöhemmin keväällä törmäsimme tällaiseen tilaisuuteen, paljastuikin, että lähestymistapamme (varsinkin minulla) oli ylianalyyttinen ja itseasiassa hyvin riskiä välttävä. Kannattava vähäriskinen konsultointibisnes oli toden totta jättänyt jälkensä.

Myöhemmin keväällä tein yhdelle koulukurssille pienen porukan kanssa leikkimielisen aineistotutkielman yrittäjän luonteesta (jonka voi lukaista tästä, jos kouluaineet kiinnostavat). Yrittäjätutkimus tuntui noin suurpiirteisesti vahvistavan sen mitä olin jo vähän itsekin alkanut epäillä: yrittäjät ovat niitä hulluja, jotka näkevät riskin todellista pienempänä.