Tilasta

Matkustin Artun kanssa Prahassa 1998. Kuljimme päivät erillään ja menimme iltaisin syömään yhdessä. Eräänä päivänä löysin Jiri Prihodan ja Brian Enon yhteisen installaation "Music for Prague 1998" Nova Sin galleriasta.

Gallerian sisäänkäynti oli vaatimaton ja puuovien takana valoisaksi kehutun gallerian sijasta olikin hämmentävä välitila. Suoraan edessä oli vastassa seinä: kakkosnelosista rakennettu puurunko ja kipsilevy taustana. Seinän ja seinän väliin jäi vain pimeähkö, kellertävä, ahdas tila, jalkojen alla oli likaantunutta rakennuslevyä ja ulkoseinää reunusti kapea puinen penkki. Kipsilevy loppui kuitenkin noin 10 cm lattian yläpuolelle ja sen alta pilkotti puhdas kaakelilattia, joka hohti lumoavaa valoa.

Edessäni oleva seinä oli ehkä neljän metrin levyinen. Lähdin kiertämään vasemmalta sen taakse. Kulman takaa paljastui kuitenkin vain samanlainen ahdistavan kapea tila. Olin jo melkein luopunut toivosta kun kiersin toisen kulman taakse. Taas seinää. Tiesin, että olisi turhaa enää odottaa mitään toiselta sivuseinältä. Halusin aivan valtavasti valoon. Pahinta oli kuitenkin musiikki. Seinään oli kiinnitetty kolme Sonyn matkasoitinta joka sivulle ja ne soittivat satunnaisella toistolla Brian Enon luomia ambient ääniä. Juuri musiikki nujersi minut lopullisesti luomalla ahtaasta tilasta Tilan, johon minut oli väistämättä vangittu. Tilalla eikä musiikilla ollut loppua. Kaipausta, surua ja melankoliaa ei voinut paeta.