Politiikasta

kirjoittaja äänestää ylihuomenna kruununhakalaiseen tapaan aarno ruusuvuoren uudistamalla kaupungintalolla

Nuorena äänestin vanhempieni puoluetta niin kuin varmaan kaikki sopuisat nuoret tekevät. Alku kaksikymmenluku meni identiteettiä ja ammattia pohtiessa enkä juurikaan välittänyt politiikasta. Samaan aikaan jotkut tutut politisoituivat mielestäni hyvin emotionaalisista syistä motiivien ehkä noustessa oman mielen tarpeista eikä varsinaisesti halusta vaikuttaa tai omasta näkemyksestä.

Äkillisen muutoksen poliittisessa ajattelussani aiheutti Noam Chomskyn Understanding Power, jonka luin pari vuotta sitten TJ:n kehoituksesta. Chomsky käsittelee vallankäyttöä ja näkee ongelmaksi suurimittakaavaisen politiikanteon sekä erityisesti (Yhdysvaltojen) ulkopolitiikan. Hänen keskeiset väitteensä ovat, että media on aiheenkäsittelyssään vain näennäiskriittinen ja marginalisoi valtaeliittien sisäisen diskurssin ulkopuoliset näkemykset. Valtaeliitteinä hän näkee poliittiset instituutiot ja erityisesti taloudelliset vallankäyttäjät. Chomskyä rassaa se, että nykyisessä talousvetoisessa järjestelmässä todellinen demokratia ei toteudu, vaan niin äänestäjät kuin poliitikotkin sosialisoidaan valtaeliitin ajatteluun. Todellisen vallankäyttäjän asemaan nouseminen edellyttää käytännössä pitkää koulutusta tai vähintään arvokkaita yhteystyöverkostoja. Niin kouluissa pärjääminen kuin talouselämän ja kulttuurin verkostoihin kuuluminen puolestaa edellyttää arvot ja toimintamallit yhtenäistävää sosialisaatiota.

Chomskyn näkökulmasta kapitalistinen järjestelmä väistämättä ohjaa tämän kaltaisiin rakenteisiin, joten tasa-arvoisen ja heikompia vähemmän sortavan järjestelmän täytyy olla ratkaisevasti erilainen. Varsinaista ehdotusta toimivaksi ultra-demokraattiseksi järjestelmäksi Chomskyllä ei ole. Eliitin diktatuurin perustuneet sosialistiset käskytaloudet eivät ymmärrettävistä syistä anarkokommunistia kovin lämmitä. Uuden yhteiskuntajärjestelmän synnyttämisestä hän toteaa, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä on kehittynyt kokeilujen pohjalta ja vastaavasti myös tästä kehityksestä tulisi vaiheittaista ja oppivaa.

Chomskyn jälkeen löysin Janan johdattamana Pentti Linkolan Voisiko elämä voittaa. Linkolan ajattelussa keskiöön nousee masennus luonnon runsauden ja monimuotoisuuden vähenemisestä, jonka viholliset, niin ihmisen kuin paikkaansa sopimattomat eläinlajit, Linkola asettaa tähtäimeensä. Hänen maailmankuvansa on synkkä ja erittäin ankara. "Kussakin asiassa on aina vain yksi totuus." Chomskyn rakastamat ihmisoikeudet Linkola näkee kuolemantuomiona luomakunnalle ja samalla myös ihmiskunnalle. Ainoana tuholta säästävänä yhteiskuntamallina "Demokratia - kuoleman uskonto" -otsikolla kirjoittava ajattelija pitää syväekologisesti valistunutta itsevaltiutta.

Vaikka Linkolan ekologinen ajattelu ja omakohtaisen tiedon ja oivalluksen laajuus sekä rakkaus luontoa kohtaan onkin todella vaikuttavaa, huomaan itse kuitenkin ajattelevani hyvin ihmiskeskeisesti ja sijoittuvan tällä vasemmistoanarkia - ekodiktatuuri akselilla huomattavasti lähemmäksi Chomskyä. Toisaalta olen paha kapitalisti ja tiiviisti mukana yhteiskunnan ja talouden kehityksessä. Poliittisen järjestelmän kehitykseltä kai toivoisin osallistavuutta ja yhteiskunnallisen keskustelun lisääntymistä. Yhteiskunnan jäseniä tulisi aktivoida vaikuttamaan enemmän ja luoda tähän mahdollisuuksia sekä läpinäkyvyyttä. Samalla kannattaisi keskustella mediassa siitä, mikä oikeasti on tärkeää elämässä, eikä lietsoa pelkkää kulutushysteriaa tai polarisoivia kauhukuvia.




hehän ovat kuin kaksi marjaa