Ajatusten määrä
Mikan seurassa barokkimatkalla aloin harhailla mietteissäni. Halusin tietää, montako ajatusta maailmassa on. Tai tarkemmin: montako merkittävällä tavalla ainutlaatuista ajatusryhmää minun käsityskyvylläni minunlaisille länsimaalaisille ihmisille olisi saavutettavissa, jos aikaa olisi tästä iäisyyteen ja halua vähintään yhtä paljon. Montako tagedian, komedian, analogian, metaforan ja adaptaation tapaista käsitettä voisi löytää? Entä missä saakka itse olin ja mihin voisin vielä päästä?
5 kommenttia:
Hei kertokaa ihan oikeasti mielipiteenne, haluaisin saada jonkinlaisen kokoluokan. Ja jos on vaikea käyttää minun metriikkaani, niin voi samalla avata vähän omaansa.
Hehe, tästä kysymyksestä tuli heti mieleen kuinka lapsena pohdimme kuinka suuren osan ihminen voisi tietää kaikesta.. Minulla on muistikuva jossa mietit prosentteja, en muista lopputulosta mutta keskustelua käytiin välillä 1-50%.
Mutta mutta, jos tätä nyt yrittää pohtia, niin avuksi voisi tietysti ottaa ystävämme internetin, ja sieltä vaikkapa
- 65000 artikkelia Encyclopedia Britannicassa
- 1.6M artikkelia Wikipediassa
- 1M yksilöllistä sanaa englannin kielessä (leikkimielinen arvio)
- 25 miljardia sivua Googlen indeksissä
Näistä johdettuna täysin fiilispohjalla sanoisin että 10^5 - 10^6.
Lähtökohtaisesti voisi ajatella että käsitettä ei ole olemassa jos sitä ei voida identifioida. Tällä perusteella sanojen määrä on varmaan paras vertailukohta. Mutta toisaalta kyllähän käsitteitä identifioidaan sanayhdistelmilläkin..
Mun 90% varmuusvälin vastaus on 10^5 - 10^7. :D
Mitäs sanot?
linkit:
http://www.eb.com/library/print/eb.html
http://www.wikipedia.org/
http://www.languagemonitor.com/wst_page7.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Google_search
Olin kanssa ajatellut, että ongelmaa voisi lähteä ratkomaan sanojen määrästä. Jonkun löytämäni pilipalilähteen mukaan suomenkielenpuhujat käyttävät 15 000 (hyvätasoinen kielitaito) - 50 000 (erinomainen kielitaito) sanaa. Erikielisiä sanalistoja katsomalla ensivaikutelma on kuitenkin, että kielessä on aika paljon kaikenlaisia nimiä ja ihmiselämälle triviaaleja adjektiivejä ja verbejä. Ajattelun työkalut, joiden määrää tässä oikeastaan haen takaa, ovatkin ehkä monesti konstruktioita, joille ei ole olemassa omaa sanaa, niin kuin alkuperäisen kirjoitukseni klassisille työkaluille.
Esimerkkeinä ajatuksista, joille on löydetty identifioiva nimi ilman omaa sanaa voisin tarjoilla vaikkapa minulle kompastuskiveksi muodostuneesta diskreetistä matematiikasta kyyhkyslakka -periaatteen, eli ajatuksen siitä, että jos on n kyyhkyslakkaa ja n+1 kyyhkystä, niin johonkin kyyhkyslakkaan lentää vähintään 2 kyyhkystä tai vaikkapa "hyvä poliisi, paha poliisi" -menetelmän, jota olemme itsekin soveltaneet.
Jos oletan, että synonyymit karsimalla osaisin esimerkiksi 5000 - 10000 erilaista sanaa, niin noista saisi kahden sanan yhdistelminä 10^7 - 10^8 yhdistelmää. Minun alkuperäiseen kysymykseen tuntuu kuitenkin liittyvän läheisesti ideoiden jonkinlainen merkittävyys tai arvo. Ehkä se, mitä oikeasti kysyin, oli jonkinlaisten analyysityökalujen määrä, ja ehdottamasi vaihteluvälin alaraja saattaisi siis olla minulle oikeampi vastaus.
Tai jotain :)
Voisiko tähän soveltaa eräässäkin saunaillassa sivuttua ikivanhaa prototyyppiteoriaa? Ytimessä analyysityökalut, jotka olisivat ehkä kaikkein kirkkaimmin konstruoidut ja joilla voisi operoida esim. useissa konteksteissa. Liioittelukertoimesta ja saunaillan tylsyydestä riippuen näitä voisi olla vaikkapa 10-1000. Ja siitä sitten hivuttaen aina jonnekin kategorian 10^7-laidalle asti ja sulavasti ylikin..
Tähän yhteyteen voisi myös nostaa keissinä Vladimir Proppin tunnustetun yrityksen tyypittää venäläisten kertomusten syvärakenteita. 31 niitä taisi lopulta löytyä.
Vielä typistetympään muotoiluun ajautui Noam Chomsky kieilitiedevuosinaan, kun oman aikansa gurulingvistinä yritti luoda generatiivista universaalia kielioppia. Lopulta kieliä, joissa tunnusmerkitön sanajärjestys oli vaikkapa objekti-subjekti-predikaatti löytyi kuitenkin aivan liikaa, ja Chomsky tuli siihen tulokseen, että ihmisellä on kyllä syntyessään käytettävissään universaali apparaatti, mutta sen ainoana toimintona on siirtää kielellinen elementti X paikasta A paikkaan B. Tämän toiminnon avulla sitten generoidaan kaikkien maailman kielten syvärakenteet.
Kyynikko voisikin sanoa, että vastaus Oton alkuperäiseen kysymykseen on jostain yhden ja äärettömän väliltä. Kyse on lähinnä erityyppisten äärettömien (sinänsä isoista) eroista.
Tai sitten vastaus on 31. Johon on kai ainakin suomalainen tutkimus tuonut huhujen mukaan jotain uusia näkökulmia. Eihän tohon tarvita kuin reilu kymmenen lisätyypitystä ja Deep Thought oli sittenkin oikeassa.
Lähetä kommentti