Kauneudesta
"Vastavalo", vastasin kun Sammakko soitti pari viikkoa sitten ja kysyi mikä on mielestäni kaunista. Sammakko ei ollut oikein tyytyväinen, olisi tarvinnut jotain konkreettisempaa projektiinsa. Sannin kanssa istuskelimme Tornin Atelje-baarin terassilla lauantaina auringonpaisteessa ja lainasin Sannille videokameraa, jotta punktähti sai ikuistettua sen, miltä auringossa pöydänpinnalta sulava huurre näytti. Totesi pseudostillkuvaamisen sopivan hänelle erinomaisesti, koska se pakottaa katsojan katsomaan yhtä pitkään ja intensiivisesti kuin miten hänkin katsoo.
Minusta nykyjärkkäreillä on helppoa ottaa valtavan kauniita kuvia. Minusta on helppoa maalata kauniita värejä ja muotoja. Minusta maailma on täynnä kauniita huonekaluja. Tämä voi tietysti johtua suomalaisesta arkkitehtuurikoulutuksestani, joka opettaa estetisoimaan arkiset asiat ja pitämään valosta, materiaaleista, selkeydestä ja yksinkertaisuudesta. Kauneudenluomisen työkaluksi riittää pelkkä rajaaminen, tapahtui se sitten kameralla tai oman katsomisen valikoinnilla.
Sanni pohti arkipäiväistyisikö näkymä jos eläisi vuosikausia Tornin 10. kerroksessa. Oman kokemukseni mukaan kauneus ei kuluisi loppuun. Ensimmäisen firmani ensimmäinen toimisto oli paskassa kunnossa oleva kaksio viidennessä kerroksessa Mannerheimintiellä ennen Hesperiankatuja. Sieltä näki puiden yli Töölönlahden seutuineen ja vielä sadannellakin kerralla näkymä oli minusta huumaava. Mielestäni kauneudessa on jotain harvinaisen kestävää. Pidän samoista valaisimista ja tuoleista ja pöydistä kuin vuosia sitten. Tietysti makuni on ankkuroitunut johonkin aikaan elämässä kun olen ollut oppimiskykyinen ja vaikutuksille altis, mutta yhtä kaikki omasta näkökulmastani kauneus on varsin pysyvää.
Miksi kauneus on minulle niin tärkeää? Miksi koen sen niin voimakkaasti? Miksi se on kulttuurissamme niin keskeistä? En oikein tiedä. Evolutionaarisen selityksen ystävät voinevat maalailla jotain geenien valinnasta, neuropsykologisesta näkökulmasta voisi varmaan vain todeta, että jotkut ärsykkeet resonoivat niitä vastaanottavassa ja tulkitsevassa koneistossa. Ymmärränkö yleensäkään ikinä mistään mitään vai saavutanko vain pisteen, jossa huomioni kiinnittyy johonkin muuhun ja tyydyn siihenastisiin selityksiin?
4 kommenttia:
jess, mun ei tarvitsekaan pitää omaa blogia kun joku muu raportoi mun ajatuksia. loistavaa.
kaksi ajatusta:
mun mielestä on perustavanlaatuinen ero luontoon (sekä elolliseen että elottomaan) ja artefakteihin liittyvän kauneuden kokemuksen välillä. rakennukset ja esineet voi olla kauniita, mutta niiden näkemiseen ei yleensä liity (siis mulla, huom.) samanlaista mahanpohjasta kouraisevaa kauneudenkokemusta kuin luonnonjutskien näkemiseen. jos mahanpohjafiilis joskus esiintyykin artefaktien yhteydessä, se yleensä johtuu siitä, mitä (auringon)valo niille tekee (tai esimerkiksi puuhuonekalujen yhteydessä hienosti esiin tuodusta materiaalista, joka lasketaan taas mielestäni luonnosta peräisin olevaksi).
taideteokset, esim. maalaukset, on tosin tässä ongelmallisessa asemassa, koska ne joskus synnyttää mahanpohjafiilistä ainakin lähentelevän olotilan. yleensä silloin niissä on tavoitettu (siis omalla kohdallani taas) jotain hyvin olennaista valosta tai jonkinlaisesta järjestyksestä, joka sitten ehkä resonoi päähäni tallentuneen luonnon idean kanssa.
jestas kun menee häröksi tää kommentti. senkin uhalla toinen ajatus ensimmäisen jatkoksi: leikin sattumalta juuri äsken Conwayn Game of Lifella, ja huomasin että siinä yllättäen, ikään kuin tyhjästä syntyvät järjestykset aiheuttaa ainakin minussa aika voimakkaan haltioitumisen, vaikka kyse on vain sinisistä ruuduista valkoisessa ruudukossa.
(jos joku on niinq et mitä vittua, kts. vaikka http://www.math.com/students/wonders/life/life.html)
näistä yhteenvetona: yllättävät, suunnittelemattomat, mutta järjestäytyneet ja monimutkaiset jutut on omiaan näyttäytymään kauniina. oho.
ps. jos sammakko kysyisi minulta samaa, saattaisin olla vielä rasittavampi ja vastata vain: valo.
respekt
Miten mahtava aihe!!
Turhamaisena materialistina kauneuden merkitystä ja olemusta onkin tullut joskus mietittyä.
Uskon kyllä että kauneus on katsojan silmässä, mutta että toisilla on erityinen taito nähdä tai löytää kauneutta. Sykähdyttävän kauneuden kokeminenhan on ihan erilaista eri ihmisille. Olettaisin että ihmisen oma historia ja tunnearvon kohteet ja muistot ja kaikki ne välineet mitä käyttää samaistumiseen ja oman itsensä löytämiseen tai kasaamiseen vaikuttavat. Arvostaako sitä kauneutta sen takia että haluaisi samaistua siihen? Onhan kaunis ja sykähdyttävä elämä helvetin paljon houkuttelevampaa kuin ruma ja virikkeetön vaihtoehto…mutta ehkä kauneuden kokemisen eteen onkin tehtävä yhtä paljon työtä kuin ihmissuhteiden eteen. Kauneutta tulee vaalia sen arkipäiväistymisen uhalla.
Itse ainakin pyrin kohti kauneutta tekemisissäni sillä se tuottaa minulle mielihyvää. On mahtavaa haastaa itsensä löytämään kauneutta sieltä missä sitä viimeiseksi olettaisi olevan. Sitä kaikkea muuta sietää silloin paremmin.
Elollisen kauneuden katoavaisuus tekee siitä niin viehättävän kokemuksen. Auringonlaskua edeltävä kultainen hetki tropiikissa tai pohjoisen talven sininen hetki.. kauneuden kokemus sillä hetkellä on niin vahva, koska sen ehkä tiedostaa ohimeneväksi tapahtumaksi. Kokemushan ei välttämättä muutu mutta luonnon kokonaisvaltainen kauneus on mahdotonta käsittää tai käsitellä kerralla. Luonnonilmiön kauneus kokemuksen kautta on juuri siksi niin kaunis. Siinä on niin paljon muuttujia jotka elävät ja reagoivat eri vuodenaikoina, täydellisyyden eri asteita täydellisessä harmoniassa, monta mielihyvän lähdettä, jokaiselle ihailijalleen hieman erilailla esitettynä ja rajattuna… (luonnon)valon ilmiönä antaen sille luonteen ja viimeistelyn.
Muistan elävästi kun olin aika pieni ja kävimme perheeni kanssa syömässä tuttavien luona. Kotimatkalla huokasin äidilleni ”on se Elina (tuttavaperheen äiti) niin kaunis, ja ihan ilman meikkiä!!” johon äitini tiukkaan tyyliinsä napautti ”niin mutta kuinka kaunis se olisikaan meikattuna!?”. Pikku-Anni tajusi elämästä sillä hetkellä jotain hyvin oleellista ;)
Kiits loistavasta kommentista. Hyvä näkökulma!
Lähetä kommentti