Snif.

Luovuin työhuonepaikastani arkkitehtuurinsukuisessa Kuplassa. Vuoden alusta minulla ja Jounilla oli ollut säälittävä "jaetaan yksi pöytä" -järjestely, jolla ainakin minä onnistuin vain pitkittämään väistämätöntä. En ollut käyttänyt tilaa enää vuosiin, mutta se merkitsi minulle sidettä arkkitehtuuriin sekä oli ehkä omistamistani asioista kaikkein kaunein. Kerätessäni tavaroitani ja kantaessani pahvilaatikkoja sateisena yönä aivan elokuun lopussa en tuntenut juuri mitään. Ehkä lopulta olin iloinen siitä, että elämä samalla liikkui väistämättä eteenpäin.



Kuva Jounin.