Ateismista
Herätyskristillisyydestä osani saaneena täytyy myöntää, että ateismissa on kyllä viehätyksensä. Minulle kristillisestä maailmakuvasta luopuminen on yksinkertaistanut elämää ja tehnyt siitä mielekkäämpää. Kristillisyyden tasapainoilu yliluonnollisen toiveiden ja omien pyrkimysten välillä on varsin uuvuttavaa puuhaa, eikä tieteellisyyteen hurahtaneena maailman selittämiseen tarvitse juuri fysiikkaa enempää.
Mielestäni on vapauttavaa, ettei kuoleman jälkeen ole elämää, ja että kaikki on koko ajan huumaavalla tavalla läsnä. Toiminnan rajat muodostuvat omista mahdollisuuksista ja siitä, mikä on ihmisten kesken mielekästä. Toki tietty kristillishenkinen moraali ja monet arvot ovat juurtuneet minuun lähtemättömästi, enkä olisi ollenkaan itseni ilman niitä. Myös yhteiskunnan kannalta on mielestäni hyvä, että on olemassa henkisyyteen ja ihmiselämän peruskysymyksiin keskittyviä instituutioita. Saatan itsekin haluta käyttää kirkollisia toimituksia, mutta silloin on tietysti kyseessä kulttuurillinen teko, joka johtuu myös vaihtoehtoisten palveluiden puutteesta.
Toisaalta paatuneena ateistikkonakin pidän mahdollisena, että ihminen saattaa hyötyä varovaisesta henkisyydestä. Siitä, että elämä ei tunnu liian ohuelta, vaan että atomien väleihin on tosiaan ujutettu vielä jotain lisää. Että ajatukset ja henki liittyvät toisiinsa matkojenkin päästä.
13 kommenttia:
joo tosta "kaikki on koko ajan huumaavalla tavalla läsnä".... noin mäkin sen koen, se on hienoa.
monet kelaa et on pelottavaa jos ei ole mitään kuoleman jälkeen mut mustakin se on helpompi ajatella ettei oo. pelottavampaa se on et jos jotain kuoleman jälkee ni mitä vittua??!! se että elämä loppuu kun se loppuu ja sit ei enää mitää, toista mahdollisuutta tai jotain kivaa tai huonompaa ni tekee elämästä entistä enemmän juhlimisen arvoista. vaikka toisaalta, elämä on ihan helvettiiä. hmm. pitää miettiä asiaa lisää.
Uskonto on yksityisesti käytettynä laillinen ja melko harmiton keino tukeutua irrationaaliin absoluuttiin. Itse suosittelen toisena vaihtoehtona jalkapalloa. Jommankumman näistä kohteleminen omakohtaisena totuutena tuo kaikenkattavan turvallisuuden tunteen; jommankumman näistä tuputtaminen yleisenä totuutena tuo lähinnä ristiretkiä ja Sisilian mellakoita.
Kolmantena olen itse kokeillut musiikkia, mutta sillä ei ole vastaavaa mekanismia. Kumpaankaan suuntaan. Onneksi. Koska jollainhan se huumaava läsnäolo on väritettävä, atominkolot täytettävä.
Jos joitain huonoja puolia kuoleman lopullisuudesta haluaa hakea, niin musiikin näkökulmasta huuman läsnäolo siinä ihan loppuvaiheessa vaimentunee eksponentiaalisesti: viimeisen biisin valinta ei totisesti tule olemaan helppoa.
Mutta ai että sitä absoluuttisuuden hurmaa. Ja ennen kaikkea helppoutta. Jos sen tien on siis valinnut. Se on lähes epistä. Luulisin.
Osallistun tähän miellyttävään keskusteluun [linkin] muodossa.
Kertomuksessa pohditaan kristillisyyden keskiössä olevaa uhrin käsitettä sattuvalla vertauksella donitseihin ja etunojapunneruksiin.
Vituttaa niin monella tasolla.
"Wouldn't you be foolish and ungrateful to leave it [donut] laying on the desk?"
No mutta tässähän oiva lisä suomalais-riparilaiseen elämyskoulutusperinteeseen.
Paitsi että jossain vaiheessa joku neropatti huomauttaa, että donitsin valinneet vain lihoavat ja tulevat onnettomiksi, tarjouksesta kieltäytyneet säästyvät moiselta ja punnertajallahan vain kunto ja lihakset kasvavat. Puhumattakaan punnertajan huomiotaloudellisista etuuksista, jotka leiriolosuhteissa voivat olla korvaamattomat. Tai ainakin kokoluokkaa messiaaniset.
Hyvä aihe Otto!
sairas toi donitsistoori! kaikkea hullut keksii jotta saisivat tuon p****n uppoamaan. sori tää oli mun ateistiprotesti, ilman että oon mitenkään kategorisesti uskonnonvastainen, mä menin naimisiinkin yhden jeesustelijan kanssa! Mut en oo ihan sitä mieltä että uskonto on aina viatonta, mun mielestä niin monella se kilahtaa päähän ja ilmenee mm. ahdasmielisyytenä.
Ja ei musta ateismi ja henkisyys sulje toisiaan pois millään tavalla, mä en ainakaan koe olevani hengetön vaikken uskokaan johonkin luomis-jäbään. Voi humaaneista elämyksistä saada silti jotain mystisiä viboja.
http://www.pimpmybible.com/
Sanni: aaaargh!
"Vaatesuunnittelija Paola Suhonen sai inspiraation Raamatun tuunaamiseen ensi kesän vaatemallistonsa perhosaiheista." Kappas, jännää mistä ihmiset tosiaan saavatkaan inspiraationsa Raamatun tuunaamiseen.
Mainitsin tässä hiljan Otolle että olen huono osallistumaan nettikeskusteluihin.. Nyt on aihe sen verran mielenkiintoinen, että ehkä voisi yhden linkin laittaa: http://www.the-brights.net/.
anteeksi jouni.
ehkä tämä auttaa:
http://draamattu.vuodatus.net/blog/449448
mahtavia linkkejä :)
juha: hauska nähdä sutkin täällä.
juha: ainiin, vielä.
mua huvitti viikonloppuna sun ja inan kanssa jutellessa se miten biologialla ja populaatioilla tuntui pystyvän selittämään suunnilleen kaikki maailman asiat samaan tapaan kuin mä turvaudun fysiikkaan :)
Kas kun sattui tämä keskustelu kohdille. Törmäsin juuri Päivi Räsäsen tuoreeseen vaalimainokseen.
Tieteelliseen maailmankatsomukseen ei taida riittää pelkästään biologia tai fysiikka, mutta yhdessä niillä pääsee jo melko pitkälle :)
Lähetä kommentti